Antistaattiset lisäaineet voidaan luokitella niiden vaikutusmekanismin, kemiallisten ominaisuuksien ja levitysmenetelmien mukaan. Toimintamekanisminsa perusteella ne jaetaan pääasiassa kahteen luokkaan: sisäinen voitelutyyppi ja pintatyyppi. Sisäiset voitelutyyppiset antistaattiset aineet sekoitetaan yleensä perusteellisesti polymeerimateriaalien kanssa johtavien kanavien muodostamiseksi materiaalin sisään, mikä vähentää tilavuusvastusta. Nämä lisäaineet soveltuvat ruiskuvalu-, ekstruusio- tai kalvomateriaaleihin, ja niillä on pitkäkestoiset ja vakaat antistaattiset ominaisuudet. Pintatyyppiset antistaattiset aineet muodostavat pääasiassa kosteutta imevän kalvon tai johtavan kerroksen materiaalin pinnalle, mikä lisää pinnan johtavuutta. Ne soveltuvat muovituotteisiin, joilla on korkeat läpinäkyvyys- ja ulkonäkövaatimukset, kuten pakkauskalvot ja elektroniikkakotelot.
Kemiallisesta näkökulmasta antistaattiset lisäaineet voidaan luokitella ionittomiin, kationisiin, anionisiin ja kahtaisionisiin tyyppeihin. Ei-ioniset lisäaineet tarjoavat hyvän lämpöstabiilisuuden ja yhteensopivuuden, joten ne sopivat polyolefiinimateriaaleille, mutta niiden antistaattinen vaikutus on suhteellisen lievä. Kationiset ja anioniset lisäaineet säätelevät pintavarauksen jakautumista varautuneiden ionien kautta, tyypillisesti tuottaen merkittäviä vaikutuksia, mutta ne ovat herkkiä kosteudelle ja pH:lle. Kaksoisionisissa lisäaineissa yhdistyvät sekä kationisten että anionisten lisäaineiden ominaisuudet, ja ne mukautuvat erilaisiin materiaalipintoihin säilyttäen samalla suhteellisen vakaat antistaattiset ominaisuudet, minkä ansiosta niitä käytetään laajalti huippuluokan elektronisissa, optisissa ja lääketieteellisissä materiaaleissa.
Levitysmenetelmien perusteella antistaattiset lisäaineet voidaan luokitella myös masterbatch-, nestedispersio- ja pinnoitetyyppeihin. Masterbatch-lisäaineet valmistetaan sekoittamalla antistaattisia aineita polymeeripohjamateriaaleihin rakeiden muodostamiseksi, mikä helpottaa käsittelyä ja tasaista dispergoitumista, ja ne soveltuvat ruiskuvalu- ja puhallusmuovaukseen. Nestemäisiä dispersiolisäaineita voidaan lisätä suoraan hartseihin tai pinnoitteisiin, mikä tarjoaa joustavan toiminnan ja soveltuvuuden tarkkaa ominaisvastussäätöä vaativiin materiaaleihin. Pinnoitetyyppiset antistaattiset aineet muodostavat antistaattisia pintoja pintaruiskuttamalla, kastamalla tai pinnoittamalla kalvoja, jotka sopivat esivaletuille tuotteille, erityisesti elektroniikkalaitteiden koteloille, optisille linsseille ja tarkkuusinstrumenttien pinnoille.
